tiistai 21. toukokuuta 2013

Elämä hävisi taistelun




Vähän aikaa sitten oli pyörälenkkini varrella olevaan isoon, sateiden muodostamaan
lammikkoon ilmestynyt sammakonkutua.

Seuraavaksi nuijapäät olivat vallanneet lammikon, mutta mitä nuo veden päällä 
olevat "nuijapäät" ovat!

Poikkesin lammikolle välillä tarkastamaan, vieläkö lammikossa on vettä. 
Vesi väheni vähenemistään lammikossa ja kohta nuijapäät ja muut
 "lonkerot" joutuisivat ahtaalle.

Tässä viimeinen taistelu meneillään, valitettavasti vesi ehtii kuivua ennen 
pikkusammakoiden kipittämistä luontoon. Harmi, ettei ollut 
polarisaatiosuodinta nokalla, ei olisi tuota heijastusta veden pinnassa.

Tänään paikalla oli hiljaista! Vain lintujen jäljkiä vielä liejuisessa lammikon pohjassa.

Yksi häviö tässäkin samalla lammikolla.

 Lammikon vieressä olevalla kalliolla oli myös häviö, jonka elämä oli kokenut.

Ensi kerralla sitten taas vähän iloisempia kuvia!


18 kommenttia:

  1. Voi suru, kun vesi väheni ja elämä niin monelta samalla sammui...
    Olisikohan ne toiset olleet jotain korentoja, tai jotain sellasia, en tiedä, en ole ikinä ennen nähnytkään.
    Linnuille ehkä sitten ruokaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Harakka! Aika erikoisia "nuijapäitä" olivat!

      Poista
  2. Niin, elämä on kovaa...:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tillariina! Sitähän se on!

      Poista
  3. Viimeinen kuva on kaikkein dramaattisin, koska munia on harvoin niin paljoa kuin sammakonpoikasia. Ne selviävät jossain toisessa ojassa paremmin.
    Lapsena keräsin aina purkkiin sammakonpoikasia ja seurasin niiden kasvua ja oli meillä sellainen pihalampikin, missä niitä oli vaikka kuinka paljon. Muodonmuutos on ihmeen monivaiheinen ja mielenkiintoinen.
    Kuvasarjana muutos on tehokas, tässä tapauksessa loppu on surullinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Uuna! Kyllä elämä ja sen vaiheet ovat ihmeellisiä!

      Poista
  4. luonnossa useinkin toisen kuolema on toisen elämä, julmalta ja surulliselta se tuntuu, mutta vielä julmemmalta ja surullisemmalta, jos tuhon aiheuttaisi ihminen ajattelemattomuuttaan, välinpitämättömyyttään tai julmuuttaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona Winebridge! Valitettavasti joskus ihminenkin syyllistyy aiheuttamaan tuhoa!

      Poista
  5. Voi harmi miten voi noin käydä surullista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma! Onneksi sammakot ei varmaan tuohon lopu!

      Poista
  6. Kävipä surullisesti:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ritva! Näin kävi, mutta varmaan jossain muussa lammikossa onnistui paremmin!

      Poista
  7. Hienot kuvat. Kaikella on tarkoituksensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa! Näinhän se on!

      Poista
  8. Oi joi! :( Hyvät kuvat kuitnkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos S. Willberg! Surullinenkin voi olla kaunista!

      Poista
  9. Voi ei! Eivät olleet sammakkovanhemmat tätä arvanneet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vikki! Alkukevään sateet huijasivat varmaan monia!

      Poista

Kiitos! Mukavaa kun kävit, tervetuloa uudelleen!